Dödö
Yksi kusetus on deodorantit. Dödöjen teho perustuu alumiiniin, joka iholle levitettynä tukkii hikirauhaset. Apteekissa myytävien "superdödöjen" teho perustuu siihen, että niissä on moninkertaisesti alumiinia verrattuna kauppojen perusdödöihin.
Alumiini imeytyy iholta tietenkin myös suoraan verenkiertoon ilman, että se kulkisi ensin maksan suodattamana. Se on syöpää ja muita lievempiä epämukavuuksia aiheuttava aine. Naisten rintasyövällä ja runsaalla dödön käytöllä on yhteys.
Mitä sitten tilalle, jos ei halua haista hielle? Ensinnäkään puhdas hiki ei haise ollenkaan. Haju syntyy siinä vaiheessa, kun hiki kohtaa iholla olevat bakteerit. Bakteerit taas viihtyvät parhaiten karvoissa eli jo kainalokarvat ajelemalla voi lieventää hienhajua. Itsekin ajan miehenä karvat pois enkä pidä sitä mitenkään hankalana operaationa verrattuna myrkkyihin, joihin dödön käytöllä altistuisin.
Eko- ja luontaistuotekaupoista saa ostettua kristallikiven, joka kostealla iholle voideltuna eliminoi bakteerien syntyä. Yksi kivi kestää yli vuoden. Tämän lisäksi ekokaupoissa on "luomudödöjä", joissa ei ole lainkaan alumiinia tai muita teollisia myrkkyjä. Ne antavat raikkaan tuoksun.
Kun yhdistää nämä kolme keinoa, voi lopettaa kauppojen myrkkydödöjen käytön. Tosin mikään ei anna yhtä hyvää suojaa hienhajulle kuin alumiinidödö, joten itsekin tukeudun siihen äärimmäisessä tilanteessa, jossa haluan olla 100 % varma, että dödö ei petä. Mutta joka päivä sillä ei enää tarvitse kehoa hitaasti myrkyttää.
|